Perhesalaisuuksien taituri

Lontoo heinäkuussa 1976. Helle, kuivuus ja veden säännöstely jatkuvat jo kolmatta kuukautta. Tavallisena aamuna tasan kello 6.45 Robert lähtee ulos talosta niin kuin on lähtenyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Nyt Robert on eläkkeellä ja käväisee vain ostamassa sanomalehden nurkan takaa. Paitsi että tällä kertaa Robert ei palaa.

                Maggie O´Farrellin Varoitus tukalasta helteestä (Schildts & Söderströms 2014) on tarina perheestä, jonka jäsenet yllättävän kriisin seurauksena joutuvat kohtaamaan itsensä ja toisensa. Äiti Grettan luokse saapuvat aikuiset lapset Monica, Michael Francis ja Aiofe.

                Perheen esikoinen Monica asuu Peterinsä kanssa tyylikkäässä talossa antiikin keskellä, mutta elämä tyhjää ja merkityksetöntä. Myös vuodet Riordanin perheen vastuunkantajana ovat jättäneet jälkensä. Keskimmäinen Michael Francis on perheen vuoksi hylännyt tutkijanuransa ja unelmansa. Avioliitto Clairen kanssa rakoilee. Kuopus Aiofe on karannut Amerikkaan suuri salaisuutensa mukanaan eikä ole juuri pitänyt yhteyttä kotiin. Äiti Grettallakin on oma synkeä salaisuutensa, eikä hän ehkä olekaan niin tietämätön miehensä katoamisesta kuin antaa ymmärtää.

O´Farrellilla on taito tehdä henkilöistään eläviä ja tuntevia ihmisiä. Perhesuhteet, monimutkaisetkin, ovat aitoja ja kaikessa surullisuudessaankin lempeän humoristisia.

O´Farrellin aiemmin suomennettuun kirjaan Käsi jota kerran pitelin (Schildts & Söderströms 2013) ostin aikanaan täysin puhtaasti houkuttelevan kannen ja kansiläppätekstin perusteella, kirjailijasta en tiennyt mitään. Kirja kosketti kauneudellaan ja kauheudellaan ja nousi saman tien TOP 10 -listalleni. Niinpä odotukset olivat suuret, kun aloitin tämän teoksen.

En missään tapauksessa pettynyt, Varoitus tukalasta helteestä on hieno, mutta aivan samaan tiiviyteen ja tunnelmaan se ei yllä kuin Käsi jota kerran pitelin. (Sivuhuomautus: Samoin kuin edellisen postaukseni Murakamissa, tässäkin kirjassa tapahtuu myös Suomessa. Lehtiartikkelista olen lukenut, että Maggie O´Farrell rakastaa Suomea ja on lomaillut täällä useamman kerran perheensä kanssa.)

O´Farrellin kuudesta romaanista on toistaiseksi suomennettu valitettavasti vain nämä kaksi. Vaikka tietokirjoja tai muita asiatekstejä luen sujuvasti englanniksi, haluan nauttia kaunokirjallisuudesta äidinkielelläni. Nyt on tehtävä poikkeus ja tartuttava aiempiin teoksiin englanninkielisinä. Sen verran O´Farrellit houkuttelevat.